Bo the cheerful

Marraskuussa, hyisen tuulen aikaan, ei pidä lukea sellaisia kirjoja kuten Bo Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta. Olen vasta sivulla 60 ja tunnen jo nujertuneeni. Carpelan kirjoittaa elämänkokemuksen suomalla karheudella esimerkiksi näin:

"Paras istua keittiönpöydän ääressä, raskaana kuin kivi, ja kuunnella tuntemattomien lintujen kaikuvia, toisinaan uhkaavasti rääkyviä ääniä, kaukaa ulkoa, hämärästä. Kaipaan ihmisiä seurakseni näihin hiljaisuuden juhliin. Juhlin yksin; se on opettavaista."

Minä ja Bo keittiönpöydän ääressä, that´s what a call a party.

No ei.

Toinen asia, jota on syytä vältellä näinä synkeinä kuukausina: Retron ja romun sivuille ajautumista. Se johtaa vääjäämättä erinäisten kalusteiden hankintaan sekä sitä seuraavaan hämmästelyyn, että miten tässä nyt näin kävi, mihinkäs tämä pöytä sitten mahtuisi, no seuraavassa kodissa on varmaan paremmin tilaa.

Vaikka kaunis, voi kaunis, se on.