Kathmandussa on parhaillaan käynnissä kymmenen päivän lakko, joka määrättin pidettäväksi ennen vaaleja. Lakko tarkoittaa esimerkiksi sitä, että autoilla liikkuminen on kielletty. Kaupunki siis käytännössä pysähtyy lähes täysin. Lisäksi tilanne on ikävä kyllä otollinen levottomuuksille, kun äärimmäisen epämääräisesti järjestäytynyt poliittis-uskonnollinen kenttä käy metelöimään kukin omien tavoitteidensa puolesta. Pommejakin on kuulemma räjähdellyt. Surullista.
Aasia-asioista innostuneena katsoin taannoin Richard Attenborough'n kuuluisan Gandhi-leffan. Ei ollut mitenkään tajunnanräjäyttävä elämys - päähenkilö oli aikamoinen kiiltokuva - mutta sitäkin yleissivistävämpi. En ole tiennyt hölkästä tai pöläystä esimerkiksi Intian itsenäistymisprosessista ja siitä, miten samassa yhteydessä erotettiin omaksi valtiokseen islamistinen Pakistan ja pari vuosikymmentä myöhemmin islamistinen Bangladesh, erotukseksi hinduvaltaisesta Intiasta.
Eilen taas katsoin Seitsemän vuotta Tiibetissä -leffan, joka on jostain syystä jäänyt aiemmin näkemättä. Brad Pitt on pääroolissa kyllä ihan hirveä. Epäuskottavuus vaivaa leffaa pahasti, vaikka tarina perustuukin tositapahtumiin: siinä kuvataan itävaltalaisen, natsitaustaisen vuorikiipeilijän sinänsä kyllä hämmästyttävää matkaa Tiibetiin ja hänen siellä viettämiään vuosia dalai-laman rinnalla. Tämäkään pari-kolmetuntinen ei silti mennyt täysin hukkaan, sillä elokuvan maisemat (mikä turn off: ne onkin kuulemma kuvattu Argentiinan ja Kanadan vuorilla) ja ennen kaikkea pääkaupunki Llhasa näyttivät sykähdyttäviltä.
Innostuinkin samoilla vauhdeilla lueskelemaan Tiibetissä seikkailleiden reissublogeja - ja ehkä vähän haaveilemaan - tuonne kun joskus pääsisi. Tosin Annin ja Heikin juuri Llhasassa vierailleet ystävät olivat kertoneet, että paikka on jo toivottoman kiinalainen ja tiibetiläiset itse ovat kaupungissa tätä nykyä vähemmistönä.
PS. Yksi aika mainio blogi oli tämä. Erityisena ansiona lakoninen kirjoitustyyli. Tämä oma suosikkipätkäni tosin kertoo jostain sumatralaisesta pusikosta, ei suinkaan Llhasasta: "Viidakossa tapahtuikin kaikkea jannaa. Jonkin aikaa metsassa kuljettuamme kuului metsassa karjuntaa, siella oli varsin vihainen oranki. Pakkohan se oli paasta nakemaan, joten nokka kohti metelin aiheuttajaa ja loytyihan se. Orankia oli jo ihmettelemassa pari muutakin turistia, ja heidan ryhman opas sitten laittoi banaanin oksan hakaan orangille. Oranki lahti sita tavoittelemaan, mutta juuri kun se oli saamassa banaanit hyppysiinsa, niin marakatti pahus tuli ja nappasi ne siita nenan edesta. Siita oranki vetaisi sitten kunnolla herneet nenaansa. Kuvittelepa, kun sinusta noin kolmen metrin paassa 90-kiloinen orankiuros hermostuu ja lahtee apinanraivolla ryntamaan sinua kohti ja samalla oppaat huutaa: 'Juokse!', niin kylla siina meinaa vahan kiire tulla. Hyvin se tuokin selkkaus loppujen lopuksi paattyi, kukaan ei joutunut pahemmin orangin kasittelyyn ja orankikin sai lopuksi banaania."
 |
| Kuva traveladventureeverywhere.blogspot.fi |
Voi että Mirkkuseni sain kyllä täällä sairasvuoteellani oikeen kunnon oranki -naurut. Mä pystyin niin hyvin kuvittelemaan itseni juoksemassa orankia tai täällä kiukkuista vesipuhvelia karkuun, tungettuani uteliaan nenäni taas liian pitkälle.
VastaaPoistaTuo Tiibet -elokuvan kuvauspaikka laittaa kyllä oikeen vihaksi, mutta toisaalta Jenkeille ei ole edelleenkään mahdollista saada edes viisumia Tiibettiin niin siinäpä olisi Bratt pojalla rajalla ihmettelemistä. Ja ei ne kaikki hienohelmat täällä kyllä pärjäiskään :)
Ja tosiaan täällä on ollut hyvä huomata, että asioihin tottuu ja kaikkea ei tarvitse, mitä on ennen ajatellut aina tarvitsevansa. Mutta voin luvata, että kyllä ottaa pannuun, kun meidän hieno sähköaikataulu ei pidäkään paikkaansa, vaan sähköt lähteekin tuntia aiemmin ja se pannari jäi TAAS raa'aksi sinne uuniin ;)
Kiitos tästä piristyksestä ja myös aiemmista. Ja oli muuten mun eka kommentti :) Proud of my self!
Heikki! Orankiepisodi voisi niin hyvin tapahtua... hmmm... juuri sulle! Lähdetääs joku kerta yhdessä jonnekin orankimestoille ;)
VastaaPoistaTosiaan Tiibetiin ei noin vaan marssitakaan. Muuten, se Tiibet-kirja josta joskus höpisin, on tämä: http://www.maailmankuvalehti.fi/kulttuuri/9239. Se voiskin olla teille kiinnostavaa luettavaa. Ehkä konsultoimme joulupukkia.
Niin ja olen tietysti aivan suunnattoman ylpeä, että sulta irtosi viimein kommentti! Ja miten pitkä! Tällä pärjätään pitkään. Mun blogi on muutenkin uskomattomassa nousukiidossa teidän ansiosta, hehhh.
Voihan hyvin ja parane pian! Sirpalta kuorsausterveiset tästä vierestä.