Muutama tunti Tukholmassa tarjoaa usein muutaman ihastelun aiheen. Niin tälläkin kertaa.
Numero uno: voileivät. Saisipa suomalaisistakin kahviloista täytettyjä voileipiä, joissa leipä on vähän reikäistä, epämääräisen muotoista ja hampaille töitä tarjoavaa leipää, jota ei ole leivottu valtavassa teollisuushallissa satojen ja satojen kilometrien päässä! Kyllä sellaisenkin leivän voi täyttää. Ja syödä. Sen jälkeen ei muusta niin välitäkään.
Numero dos: revittävät pullat. Pulla on niin reteä leivonnainen, että saman tien sitä voisi leipoa pellinpohjan piiloon - ja repiä sitten käsin sopiviksi suupaloiksi. Hienostelu pullataikinan kanssa on niin lääst siison. (Huom. kuvan pulla tosiaan on revittyä lajiketta, olen näköjään vaan kääntänyt repalaisen reunan hienostelumielessä tuonne lautasen takareunaa kohti.)
Numero tres: söpöt lähiruokakaupat. Jos se onnistuu Ruotsissakin, miksei se onnistuisi meilläkin? Kyseinen ruokapuoti, Cajsa Warg Matbutiken, kuhisi väkeä keskellä kirkasta päivää. Tarjolla oli kaikkea vihanneksista näkkärin kautta tryffelilevitteeseen ja viikunahillokkeeseen. Valikoimassa suosittiin lähiruokaa, ja sisustukseen ja tunnelmaan oli panostettu. Vad fint!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti