Pikselihuppu

Kaahotin kotiin S-Marketin muovipussi kädessä. Painoi. Kävelin punaisia päin.

Sitten eteeni kiilasi röyhkeä kymmenvuotias. Takin alta pilkotti värikäs pikselikuvioitu huppu. Olin että onpa todella ärsyttävää. 

Pikselihuppu ei osannut kävellä suoraan vaan veti jotain älytöntä siksakkia edessäni. Aloin suunnitella ohitusta. 

Sitten pikselihuppu astui oven ravintolan edessä olevalle kiviselle porrasakelmalle, otti lyhyet vauhdit ja hyppäsi. Jouduin vähän jarruttamaan etten olisi jäänyt alle. Pikselihuppu ei minusta piitannut, mutta hauskaa sillä oli. Kymmenvuotiaan hauskaa.

Sama juttu seuraavan porrasakelman kohdalla. Pieni ponnistus, kieltämättä hölmön näköinen hyppy, soran rasahdus tennarin alla. Sitten taas pikku siksakit. Pikselihuppu mennä surffasi ihan omissa sfääreissään. Olin vähän kateellinen.

Astuin oman ovemme porrasaskelmalle, aikuismaisen tasapainoisesti. Pikselihuppu loitontui epätasapainoisesti nytkähdellen.

Tänä vuonna voisin yrittää kaahottaa vähemmän, kävellä vähän vähemmän vakavin naamoin punaisia päin. Vähän enemmän voisin hypähdellä ja loikahdella, kävellä vinoon. Jättää useammin ärsyyntymättä, vetää pikselihupun päähän ja olla vaan että hasta la vista, baby.