Tilailimme vähän keittiökalusteita. Kannoimme ne halliin, ja nyt odotamme, että ne kokoaisivat itse itsensä.
Ei siitä nyt niin kauaa ole, kun tuli tilailtua lähinnä kahden euron oluita, pitsoja ja raisuimmillaan halpoja polyesteririepuja sellaisina onnen päivinä, kun opintotuki kolahti tilille. (Joka kuukauden neljäs päivä, päivä joka on piirtynyt sieluuni varmaan ikuisiksi ajoiksi.)
Mutta nykyään tällaisia aikuisten asioita.
Saa tehdä tärkeitä päätöksiä esimerkiksi siitä, haluaako keittiökaappinsa kylkeen sävysivun vai ihan tavallisen sivun. Laitetaanko kolme litraa isompi pakastin vai ei. Onko pyöreäkulmainen tiskiallas sittenkin virhe.
Pitäisikin pitää tämän suurenmoisen aikuisuuden keskellä ihan nostalgiamielessä ns. opiskelijan arkipäivä. Syödä Unicafessa, olla menemättä kielihistorian kampakeraamista kautta käsittelevälle luennolle, luuhata toimettomana kaupungilla ja käydä lukemassa sähköpostit kirjastossa asiaankuuluvan jännityksen vallassa.
---
Tai sitten, hmm, pitäisi vaan koota ne kaapit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti