Nykyisin vesi on tuossa ihan vieressä, ja vielä oikein suolavesi. Olen tajunnut vasta vähän aikaa sitten, miten kiintynyt siihen olen. Siihen ja metsään ja nurmikkoon. Niiden kaikkien on hyvä olla käden ulottuvilla.
Joten kun tänään koitti laiskotteluntäyteinen sunnuntai, ehdotin, että karistamme katupölyt kintuistamme ja menemme haistelemaan merta. Se oli ihanaa. Kahlasin vihreäleväisiä kiviä pitkin ulapalle, vesi laittoi veren kiertämään. Tallink jyräsi Melkin takaa kuin sarjakuvassa, purjehtivat piirsivät aluksensa osaksi maisemaa. Snautseri piilotteli luutaan, katseli runollisen näköisenä merta ja suoritti välillä erilaisia kylkipötkötysharjoitteita.
Kaikki oli niin hyvin. Kaikki on niin hyvin.
(Kuuntelimme kesälaulua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti