Hölköti

Huomenna on äitienpäivä. Siinä on kyllä oikeaan ajankohtaan sijoitettu juhla: valkovuokkomatot on juuri levitetty metsiin ja farkkujen lahkeet on yhtäkkiä kuin luotu käärittäviksi vähän ylemmäs.

Mietin, että omalle äidilleni olen erityisen kiitollinen siitä, miten tulen tänä päivänä juttuun erilaisten nelijalkaisten kanssa. Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu aivan uskomattomalta, että aikana ennen ajokorttia äiti kuskasi minua tallille monta, monta kertaa viikossa - säännöllisesti myös aamuisin ennen kouluun menoa. Itse en varmasti olisi venynyt samaan. Tallivuosista jäikin sitten käteen yhtä sun toista, ilmeisimpänä tietysti ratsastustaito. Siitä on ollut paljon riemua viime kuukausina, kun olen löytänyt elämääni uuden, kivan hevoisen muutaman kylläkin ihan tarpeeseen tulleen välivuoden jälkeen. Esittelen hänet tarkemmin, kunhan joskus muistan tallentaa komean turpavärkin filmille.

Toisen elämäni eläimen kanssa pinkaisimme juuri kesän ensimmäiselle juoksulenkille. Ensin teimme täysin epäonnistuneen kuntotestin, josta saimme katastrofaalisen huonon tuloksen - onneksi vika oli siinä, että tulimme viilettäneeksi testimielessä 2,5 kilometriä tarkoitetun 1,6 kilometrin sijaan. Siitä sisuuntuneina laitoimme hölkäksi. Se sujui niin hyvin, että nyt tuossa vieressä pilkkii aika voipuneen oloinen harmulainen.

Alla vielä tunnelmapaloja muilta viime aikoina suorittamiltamme reissuilta.

Yobot-jugurttijäätelöllä

Ruokaostoksilla