Apinan kanssa San Franciscossa

Hyvää huomenta San Franciscosta. Istun juuri aamupalalla (bageleita tuorejuustolla, muffinsseja ja croissantteja) (onneksi en karppaa) ja rastittelen karttaan paikkoja, joihin yritän tänään löytää.

Heräsin eilen aivan tikkana kello neljältä yöllä, joten päästyäni Franciscoon puolenpäivän jälkeen energia riitti lähinnä lähiseuduilla vaelteluun ja kaupoissa piipahteluun. Hassua kyllä, kaupunki tosiaan tuntuu uskomattoman kotoisalta ja pieneltäkin. Kadut kun ovat kapeita, ja viiksibusseja ja ratikoita kolistelee ohi joka puolella. Ihan eri maailma kuin Losin elämää leveämmät valtaväylät.

Harmi kyllä pakkaamiseni ei mennyt tälläkään kertaa ihan nappiin. Vaikka kuinka käyttäisin siihen aikaa, onnistun aina lastaamaan laukun täyteen kaikenlaista hyödytöntä. Huomasin juuri, että vedin jalkaani viimeiset puhtaat sukat. Ja takkiahan en tosiaan ottanut mukaan, mikä on huonompi homma tämän kaupungin yhdeksänasteisessa ilmatilassa (arvostin enemmän LA:n plus kahtaviittä). Erilaisia silkkitoppeja on sen sijaan mukana kymmenkunta. 

Kaiken huipuksi matkalaukun toista puolikasta pitää tällä hetkellä hallussaan apina. Tätä on vähän vaikea selittää, mutta Losissa suorittamiini työkuvioihin liittyen käteeni työnnettiin lähtöpäivänä puolimetrinen pehmolelu. Tai no, mitäpä sitä kiertelemään, sain itse valita, haluanko mieluummin kätevän kokoisen pikku muistikirjan vai sitten tämän sinihattuisen, kaikin tavoin vastenmielisen näköisen ja valtavasti tilaa vievän, täysin hyödyttömän pitkähäntäisen apinan. 

Valitsin apinan.