Kun emme pääse enää pidemmälle, jatkamme viimeiset sadat metrit jalkapatikassa. Ylitämme riippusillan otsalamppujen kajossa, mistä olen oikeastaan ihan tyytyväinen. Vesi kohisee alla, mutta kovin korkealla ei onneksi olla.
Perillä meidät ottaa sydämellisesti vastaan Sri Lankan oma Bob Marley, jonka kanssa juomme kupilliset teetä ja jutustelemme matkamme vaiheista. Ekohenkinen majapaikkamme Ellassa on rakennettu viidakon siimekseen - se näyttää näin pimeälläkin ulkotulien loimussa mielettömän kauniilta. Lasiseinäisen majamme täyttää viereisen vuoristopuron solina. "Älkää jättäkö keksejä tai muuta syötävää näkyville, sillä oravat voivat tulla visiitille", isäntämme kertoo ja viittoilee seinien ja katonrajaan jätettyä koloa. Täällä todella eletään yhteydessä luontoon.
Käyn ulos rakennetussa suihkussa virkistäytymässä - vesi on kylmää, mutta kylmä tuntuu toiselta kuin koto-Suomessa - ja tajuan pian, että otsalamppuni houkuttelee paikalle monenlaista siipiveikkoa.
Matkalla illalliselle tajuan, että paikka on kuin amerikkalaisesta Selviytyjät-ohjelmasta. "The one who is being voted out must pack her belongings and leave immediately."
Aamupalalla syömme monenlaista uututta. Tarjolla on muun muassa viidakkoperunaa. Vastapäisen joen rannalla hiiviskelee harmaa, vähän minkin näköinen otus. "En ole nähnyt häntä aikoihin", kommentoi rastapäinen Marley ilahtuneena, kun kerromme bongauksestamme. Perhosia on paljon, ja ne ovat valtavan suuria.
Yksi työntekijöistä on luvannut viedä meidän katsomaan vesiputousta, jonne on noin puolen tunnin kapuaminen. Pohkeita polttelee edelleen Adam's Peakin jäljiltä, mutta emme malta olla lähtemättäkään. Kävelemme pientä polkua pitkin sademetsän halki ja ihmettelemme liaanimaisia puita. Välillä loikitaan pikku puron yli kiviä pitkin. On uskomattoman kuuma, vaikka viidakossa onkin varjoisaa. Löysät housuni liimaantuvat kiinni reisiin.
Perillä meitä odottaa paratiisi: kaunis luonnon uima-allas, jonka vettä möyhentää toiselle puolelle putoava vesipatsas. Vesi on ihanan viileää ja raikasta. Myös oppaamme, todella mukava nuori mies, selvästi rakastaa paikkaa ja esittää taidokkaita hyppyjä viereisiltä kallioilta. Kerran uhkaa käydä huonosti: opas kiipeää liukasta kalliota ylös, kun hänen jalkansa lipeää ja hän lähtee valumaan kalliota alaspäin toinen kylki edellä. Näyttää pahasti, että hän saa iskun päähänsä, mutta onneksi vesi kieräyttää hänet viime hetkellä ympäri, ja hän putoaa veteen vain muutamaa naarmua ja mustelmaa rikkaampana. Lauri on siinä vaiheessa jo vedessä auttamassa - säikähdämme kaikki. Liukastuminen on johtunut yksinkertaisesti huonosta tuurista, sillä olemme jo aikaisemmin moneen otteeseen puhuneet, että kaveri on selvästi todella ammattitaitoinen. Onneksi ei käy pahemmin.
Lopulta maltamme lähteä paluumatkalle. Olo on kuin uudestisyntynyt. Tämänkin taivalluksen aikana olemme ehtineet jutella ja oppia paljon elämästä Sri Lankassa. Oppaamme selvästi rakastaa maansa luontoa yli kaiken, mutta samoin ei kuulemma ole kaikilla. Suuri osa srilankalaisista ei osaa uida, ja moni pelkää ja välttelee luonnossa liikkumista muutenkin. "They think this what we do is crazy."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti