Vuonna 2014 olisin mielelläni reippaampi: sen sijaan, että haudon asioita kuin kana muniaan, voisin mennä ja tehdä ja sanoa suoraan. Hautomavaiheesta eteenpäin, pyrstösulat reippaassa tanassa. Esimerkki: jos en jaksaisi mennä treenaamaan, lopetan mutinat ja menen vaan.
Lisäksi vuonna 2014 voisin olla armollisempi: jos joskus haudonkin, mitä sitten. Itselleen pitää olla kiva, ei häijy. Esimerkki: jos kuitenkin treenit jäivät väliin, olkoon niin. Soimauksesta ei ole hyötyä.
Teemat muuttuivat lihaksi tänään, kun keksin, miten ne on näppärä yhdistää. Siten, että vetää päälleen jotain veden- ja tuulenpitävää, pakkaa reppuun termospullollisen kuumaa teetä ja pari keitettyä kananmunaa, ja painelee koiran ja jonkun mukavan tyypin kanssa metsään.
Kun ympärillä on pelkkää havupuun runkoa ja jalan alla joustaa sammal, tuntuu yhtä aikaa sekä reippaalta että armolliselta. Kroppa nauttii kannon päälle kipuamisesta ja kalliolta alas liukumisesta. Korvat menevät hiljaisuutta täyteen ja silmät hakevat lintua lammen pinnasta, horisonttia kiven takaa. Ilma huokuu happea, ja snautseri kiihdyttää onnellisena neulasta lentoon. Kun järven kiertämisen jälkeen istuu alas ja lämmittää käsiään pahvimukin ympärillä, ovat asiat jälleen asettuneet uomiinsa, ja minä itsekin taas parempaa seuraa.
Tämän oivalluksen myötä teemat saivat rinnalleen myös kolmannen: vuonna 2014 minut löytää kunnolliselta metsäretkeltä joka ikinen kuukausi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti