1) Edellisenä iltana ajatus etäpäivästä tuntuu maagiselta lahjalta. Ei tarvi ryysätä aamulla minnekään! Voi juoda kahvia kotona!
2) Etäpäivän aamuna ajatus etäpäivästä tuntuu maagiselta lahjalta. Ei ryysäystä! Kahvia kotona! Kiireetön aamulenkki snautserin kanssa!
3) Etäpäivän kuluessa maagisuus hälvenee, kun pitää tehdä töitä. Mikä parasta, yleensä työt kuitenkin sujuvat. Voi keskittyä! Ei häiriöitä! (Paitsi snautserin rapsutus.)
4) Etäpäivän edetessä maagisuus palaa, kun tajuaa, että voi lähteä kävelylle kesken päivän. Se on suorastaan kannattavaa. Kirjoitusjumit aukeavat, kun käyskentelee tunnin verran remminjatkeena metsässä. Rakenteet loksahtavat kohdilleen ja lauseenpätkät putoilevat sinne, mihin ne kuuluvat.
5) Edelleen maagista: voi tehdä itse ruokaa. Esimerkiksi kaalipataa. Uudessa Sarpanevassa! Miten hyvää.
+1) Kun etäpäivä on ohi, tuntuu, että tuliko tässä nyt mitään tehtyä. Paitsi sitä kaalipataa. Mutta ha! Seuraavana päivänä tekelettään tutkiessa tajuaa, että tulipa hyvinkin. Ehti tehdä, ja ihan erityisesti ajatella.
Minustakin kävellessä lauseet aina loksahtavat kohdilleen!
VastaaPoistaSata sydäntä snautserikuville, oih. <3 <3 <3 <3 <3 (tässä alkuun yksi meiltä kaikilta)
<3 Ihania kirjoituksia!! Näitä kyllä lueskelen, vaikkakin harvemmin kommentoin. Ja etäpäivä voisi olla pakollinen kaikilla. Kerran viikossa. Kannatan. T.Hoo.
VastaaPoistaSnautseriterveiset myös sinne kauas! Tänään vedettiin hirveetä rallia koirapuistossa.
VastaaPoistaEtäpäiväpakko, joo, kelpaisi :) Kivaa, että mulla on uskollisia lukijoita!