Talkoo

Olin viikonloppuna talkoissa. Heilutin maalisutia (note to self: maali metallisessa ovenkahvassa kuivuu hitaasti; reipas ote kahvasta illalla saunaan mennessä todisti tämän), siirtelin lautakasoja paikasta toiseen, ruuvasin ehkä seitsemän ruuvia (suhteeni ruuvinvääntimeen on yhä etäinen) ja luonnollisesti jäystin leuat vääränä järjettömän maukkaita talkooeväitä kuten villisikaa ja viinimarjapiirakkaa.

Ystävälläni on teoria, jonka mukaan ihmiset voi jakaa puuhastelijoihin ja ei-puuhastelijoihin. Puuhastelijat eivät osaa olla tekemättä mitään sekuntiakaan (tyypillinen edustaja eläkeikää lähestyvä, halonhakkuuseen taipuvainen mies). Ei-puuhastelijat osaavat vallan hyvin olla tekemättä mitään jopa pitkiä aikoja (tyypillinen edustaja nuorehko kaupunkilainen, jonka mielestä elämä on ennen kaikkea nauttimista eikä suinkaan halkopinoja varten).

Puuhastelija- ja ei-puuhastelijageenit tietysti jakautuvat sillä lailla sattumanvaraisesti, että yhdessä yksilössä voi esiintyä molempia. Olen pitänyt itseäni pitkään jonkinasteisena ei-puuhastelijana, mutta dämit, lienee aika astua kaapista ulos ja tunnustautua sittenkin puuhastelijaksi. Yritän raivokkaasti saada maailman valmiiksi puuhaamalla koko ajan enemmän ja enemmän.

Yksilöllisestä puuhasteluidentiteetistä huolimatta olen sitä mieltä, että satunnainen talkootoiminta on hyvin suositeltavaa. Talkoissa näkee ihmisistä uusia puolia ja tutustuu mukavan mutkattomalla tavalla. Lisäksi painavista asioista on mitä luontevinta keskustella pikku sahaus-, haravointi- tai laudanlajittelutoiminnan lomassa, ja kevyet asiat ne vasta kevyitä ovatkin pikku väsymyksen painaessa lihaksistoa (eli naurattaa paljon ja jatkuvasti).

Jossain mielessä talkoilu on myös loistava vastaisku nykyiselle yksilöllisyyden korostamiselle: kaikesta ei ihan oikeasti tarvitse selviytyä yksin. Itse pidän sitä tosi tärkeänä, että osaan pyytää apua suuriin ja joskus vähän pienempiinkin urakoihin; samoin sitä, että osaan ja haluan sitä myös antaa niille, jotka tarvitsevat. Se lähentää, ja jotenkin ihmeellisellä tavalla aina myös hämmästyttää: että on tällaisia uskomattomia tyyppejä, jotka vaivojaan säästämättä ulkoiluttavat koiraa / kaatavat puita / kantavat muuttolaatikoita. Talkootoiminta on myös kiinnostava ja erittäin tavoiteltava pienoismalli siitä, miten asioiden ja yhteisöjen soisi toimivan laajemmaltikin, ja on ainakin ennen toiminutkin. Ettei aina vain minä ja minä, vaan välillä sinä ja sitten taas minä.