Ovat muuten kitaroineen parin viikon päästä Helsingissä. Onneksi olen minäkin.
Muuten, pidän myös tästä dokumentista. Kauheasti diggailen tuollaisesta verkkaisesta, rehellisestä, kiireettömästä ja mustavalkoisesta jutustelusta. Ei tarvitse mitään pyrotekniikoita tai roomalaisia kynttilöitä; kamera ja karismaattinen ihminen riittävät hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti