Pakko myöntää: yhdessä suhteessa olet ollut kiva, ja se on sää. Kesä alkoi toukokuussa, pian ollaan yli tämän vaikean kuukauden puolivälin. Se tekee viisi aurinkoista ja lämmintä kuukautta. Melkein puoli vuotta. Että hakkaa päälle, talvi, D-vitamiinivarastot ainakin pursuilevat pursuilemistaan.
Olen kävellyt viime aikoina paljon. Aivan sattumalta tulin kävelleeksi uuteen lempipaikkaani Helsingissä. Se sijaitsee Seurasaaren liepeillä, ihmisiä siellä ei ole ollenkaan; oravia vain. Aurinko helottaa laakeille rantakiville ja snautseri käy vuoron perään uimassa ja kaislikossa kuivattelemassa.
Löysin itseni uudesta lempipaikastani myös seuraavana päivänä, ihan sattumalta. En aikonut mennä sinne mutta niin vain menin. Kertonee paikan tenhosta.
Samalla reissulla törmäsin myös Meilahden arboretumiin. Olen suhannut sen sivuitse viimeiset kymmenen vuotta, ja nyt vasta tajusin, että pyhä jysäys, täällähän on tämmöinen keidas. Puistonpenkkiä erikoisten lehtipuiden juurella, ruusutarhaa ja taivaallista rauhaa. Uskomaton juttu.
Kolmas löydökseni on Merihakaan pykätty Kulttuurisauna. Jo rakennuksena se uhkuu silkkaa zeniä: mitään turhaa ei ole, ei edes peilejä, hyllyjä. Puuta ja jalan alla pehmeältä tuntuvaa betonia. Lauteilta näkee meren, purjeveneet ja Tervasaaren. Etupihan aurinkokannelle helottaa lempeä lämpö, ja takapihan nurmikkoa heiluttaa suolainen merituuli. Kelpaa siitä pulahtaa, kohtalokkaat hiilikasat horisontissa. Vastaanotossa myyvät ykkösolutta ja kananmunia.
Lisää tämmöisiä, niin tästäkin syksystä tulee vielä aivan hyvä.
Oi miten huikean hienot kuvat! Kyllä se syyskuu ohi sujahtaa ja kohta olettekin täällä, missä voitte vielä vähän lisätä d-vitamiinivarastojanne. :)
VastaaPoista