Välillä ärsyttää olla aina keskivaiheilla.
Selitän vähän.
Tänään potkiskelin kiviä koirapuistossa tavallista pidempään. Ensin seuranamme oli lälly ja hemmoteltu terrieri, joka kuulemma pesuhetken lähestyessä pakenee sängyn alle niin että myöskin melko lällyn oloinen emäntä joutuu huitomaan sitä pitkävartisella harjalla pois piilosta. Sitten kuulemma sekä terrieri että emäntä ulvovat ja räpiköivät pesulla siihen malliin, että molemmat ovat kohta ihan märkiä. Naureskelin kohteliaasti mukana, vaikka tilannehan oli mitä traagisin. Koira vei emäntää sata-nolla.
Lällyt lähtivät ja tilalle tuli katujen nainen koirineen. Ketjut kolisivat lanteilla ja käsivarsia koristivat tatskat. Koirat olivat sekavan muotoisia ja kävivät välillä rähjäämässä aidanpielessä. Nainen kertoi että se susikoiran näköinen oli pelastettu viitisen vuotta Virosta, nyhjöttämästä kolmenkymmenen asteen pakkasesta jonkun tehtaan pihasta. Elämää nähneeltä näytti, sekin, mutta silmissä väikkyi suorasukainen hyväntahtoisuus. Emäntä osoittautui juttelun lomassa paitsi koira-, myös hevosnaiseksi: siitä näki heti, että se laittaisi vähän huonotapaisemmankin kauraturvan ojoon. Katujen naisen kanssa huomasin itsekin länkyttäväni tavallista ronskimmin. Kaukana oli lällyys.
Sijoitun jonnekin näiden väliin, diplomaattiosastoon. Selviän lällyistä mutta salaa ärsyynnyn niistä; karkeakuonoisia taas vähän pelkään mutta jotenkin osaan räpiköidä niidenkin völjyssä. Tiedän, molempia ääripäitä tarvitaan, samoin meitä höveleitä siinä välissä. Silti olisi välillä kivaa olla joko perkele koko rahan edestä tai ei sitten pisaraakaan. Eikä mitään siltä väliltä.
Noh, työareenoille on rakennettu tulevia viikkoja varten sikäli metka asetelma, että siinä on vain kaksi vaihtoehtoa, kummatkin ääripäät. Lähdet tai jäät. Ja jos tarjolla on se jälkimmäinen, voisin ensin psyykata itseksi täydelliseen lällyyteen - laiskoihin aamuihin, sienimetsässä lorvimiseen, pitkiin kävelyihin.
Ja sitten vähän myöhemmin ottaa mallia katujen naisesta ja sen susikoirantapaisesta, joka kuuli junan tulevan ja päätti ottaa sen juoksemalla kiinni.
Jumankauta että sen tassuista lähti.
Mutta ennen junia ja kiihdytyksiä kohti uutta,
tämä helpottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti