ENSIMMÄINEN. Lapsuudenkotini liinavaatekaapissa on mankeli. Sen hurina on yksi varhaisvuosien the äänistä (toinen oli Kenwoodin yleiskoneestä lähtevä sietämätön mekkala, kolmas mikä tahansa televisiosta tuleva hiihto- tai yleisurheilukilpailu). Jokunen viikko sitten päätin olla avuksi ja hieman mankeloida. Naps, hurina alkaa, pari suihkaisua suihkepullosta, ja kangas katoaa koneen syövereihin. Sitten uusi naps, nykäisy, jumalaisen sileä kangas sylkeytyy koneesta ulos. Koko ajan sur-rur, ja naps. Käsittämättömän rentouttavaa, ajatukset katoavat päästä samaa tahtia kuin rypyt kankaasta. Haluan oman mankelin ja kasakaupalla aikaa.
TOINEN. Olen himoinnut kimpullista tulppaaneja jo jonkun mutta aina olen ollut järkevä: lähden kohta pariksi päiväksi muualle, en ehdi katsella niitä. Eilen potkaisin järkeä persuksille ja kannoin kimppuni kotiin. Ne ovat oransseja ja tuottavat merkillisen paljon iloa.
KOLMAS. Sain rakkailta ihmisiltäni viime kesänä vanhenemislahjaksi hirveän kasan rahaa, joilla piti ostaa polkupyörä. Vetkutin koko syksyn ja sitten talvenkin, kunnes eilen hyppäsin yhden havunvihreän satulaan. Jo ensipuraisu vakuutti: meno oli soljuvaa mutta vakaata. Ajoin aurinkoista toria ympäri ja sitten takaisin myymälään. "Otan tämän", sanoin.
NELJÄS. Podin Wallander- ja House of Cards -kausien jälkeen pientä koukkuvajetta. Tilanteen korjasi toisen mahdollisuuden saanut Silta. Sen sankarit eivät yllä Kurtin tasolle mutta käsikirjoitus on kieltämättä kutkuttava. Kuvaa leimaa eleetön harmaa valo, ja pohjoismainen yhteiskunta näyttäytyy välillä hyvin lohduttomana. Ahh mikä kontrasti toivontäyteisen huhtikuun kanssa.
VIIDES. Hevosharrastuksessani on käynnissä uusi renessanssi. Hevonen käyttäytyy nykyisin hyvin ja ällistyttää milloin milläkin tempulla, kuten pyytämättä suoritetulla laukanvaihdolla tai hienoilla väistökuvioilla eri askellajeissa. En muistanutkaan, miten energisoivaa on oppia uutta ja kehittyä. Lisäksi opettaja on todellinen timantti. Viime tunnin jälkeen sekä minä että polle roikotimme korviamme ja nojailimme toisiimme onnellisina, ja opettajakin myhäili tyytyväisenä. Näistä hetkistä pitää muistaa nauttia.
KUUDES. Uudessa keittiössä on mukava laittaa ruokaa. Teimme eilen ah niin muodikkaita nyhtöpossuleipäsiä. Tänään paistoin omenasose-suklaamuffinsseja.
SEITSEMÄS. Ihana ystäväni teki meille mielettömän siistit hääkutsut. Siinä se on, mustaa valkoisella, jännittävä päivä enää muutaman kuukauden päässä.
KAHDEKSAS. Tapaan välillä sovitella äitini vanhoja vaatteita. Hamsteriluonteeni periytyy häneltä; juuri mitään ei ole heitetty pois. Nyt näytin taas onnekkaasti mahtuvan moniin käsittämättömiin tamineisiin, jopa tajuttoman leveälahkeisiin violetteihin villabyysiin, joiden lahkeensuissa on upeat kymmenen sentin levyiset oranssit kirjailut. Myös punainen Aasian-iltapuku oli yhtä hieno kuin muistinkin.
YHDEKSÄS. Pitkänpuoleisen harkinnan jälkeen palkkasimme siivoojan. Kumpikaan meistä ei erityisemmin tykkää (tykkääkö jotku) eikä varsinkaan ehdi siivota. Rahansa voi kai käyttää hullumminkin kuin siihen tunteeseen, kun kotioven avatessa vastaan läikähtää pesuaineen tuoksu. Ja aikansa, jota on kroonisesti liian vähän, voi nyt imurinvarressa angstailun sijaan käyttää... hmm... mankeloimiseen?
KYMMENES. Leskenlehdet puskevat todistettavasti ilmoille, lenkkipolut houkuttelevat juoksemaan ja terassit pöytiensä ääreen lojumaan. Tämä on nyt se kuuluisa paras aika vuodesta; ihmisen mieli on ihan että rai-rai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti