Lähimatkailua, osa 3

Eli tuossa Turun kupeessa on jonkun verran saarta. Viimoisena tulee hiukan suurempi läntti, Ahvenanmaa. Hassumpi juttu, mutta sehän onkin en paradis.

Paratiisissa sijaitsee useampi erinomainen ruokamatkakohde. Ensinnäkin Stallhagenin panimolla tehdään ns. hidasta olutta. Kymmenkunta työntekijää toimittaa melkeinpä käsityönä pulloihin vallan mainioita mallasjuomia. Osallistuimme maisteluun ja tykästyimme niin kepeään hunajaolueen, pehmeisiin aleihin kuin tuhtiin porteriinkin. Lisäksi meistä pidettiin erinomaista huolta; isäntä viihtyi pöydässämme pitkään ja kertoili sekä juttuja jotka ymmärsimme että juttuja joita emme ymmärtäneet niin hyvin. Mukavaa oli silti.

Toisekseen paratiisin keskivaiheilta löytyy Smakbyn-ruokamatkakohde. Nautimme siellä herra Björklundin loihtiman pääsiäisbuffetin, jonka paikallisilta vesiltä narratut sillit ja ahvenat olivat niin maukkaita, että nauratti. Myös creme brulée oli täyskymppi. Yhden macaronin piilotin käsilaukkuun, ja sekin pieksi muutamat kilpakumppaninsa vielä hieman litistyneessä muodossa nautittunakin. Ruokailun jälkeen saimme vielä tutustua rouva Björklundin opastuksella tilan juomatuotteisiin. Tekevät muun muassa Ålandin calvadosta eli Ålvadosta.

 Paratiisissa on suositeltavaa yöpyä sekä maalaisidyllissä että saaristoidyllissä. Maalaisidylli merkitsi tässä tapauksessa 1800-lukulaista vanhaa herrgårdia, jonka ryhti ja arvokkuus oli palautettu muutaman vuoden takaisessa remontissa. Paikan viihtyisyydestä kertonee riittävästi se, että joka huone oli tapetoitu eri (kröhöm, tutulla) tapetilla, aamiaisen taustamusiikkina soi jazz ja pöytään oli katettu kananmunien lisäksi myös värikyniä, jotta niihin voi piirrellä halutessaan pikku pääsiäiskuvitukset. Ah, mainitsinko jo, että pihapiirissä oli ikivanha kivikirkko?

(Paikan ainoa miinus tuli häijystä kissasta. Yritin aivan hyvissä aikeissa lähestyä häntä mahanrapsutusaikeissa, kun katti iskee kaikki etukäpäliensä kynnet SEKÄ jokaisen omistamansa hampaan minun hyvää tarkoittavaan käteeni. Eikä päästä irti. Olin siinä hieman pulassa sitten - Lauri joi lähistöllä varsin tyynenä kaljaa ja käänsi vain lehteä Tekniikasta ja taloudestaan - kunnes tajusin siinä kuiviin vuotaessani, että vielä vahingoittumattomassa kädessäni oli TUPSULLA varustettu lapanen. Heiluttelin sitä katin naaman edessä, ja hah niinpä vaan tämä siirsi kyntensä minun nahastani siihen tupsuun. Peruutin viivana onnettomuuspaikalta ja pidin vastedes tähän pitkäkynteen reilun välimatkan plus loin häneen loukkaantuneita katseita; ei vaikutusta.)

Noin 160-vuotiasta samppanjaa löytyi Ahvenanmaan liepeille uponneesta hylystä.

 

Saaristolaisidyllissä männyt olivat matalia ja kippuroita sekä maa kiveä ja kalliota. Ulappa aukesi upeana, ja kaiken yllä lepäsi rauha rikkumaton. Kävimme tarkastamassa pari läheistä luotoa löytämillämme keltaisilla kajakeilla - aurinko porotti ja tiirat kaahailivat. Vesi oli niin kirkasta että näki pohjassa huljuvat levät. Kylmääkin se oli: pakko oli kirkaista, kun kävin tiputtamassa turkin.

Luin hyviä kirjoja, söin liikaa lakritsiveneitä ja hölisin matkajuttuja ruotsalaisten eläkeläisten kanssa. Ostin vanhalta käsityönopettajalta pannunalusen, sedältä marjamehua ja torilta pashaa. Mietin, että tänne tulen takaisin.