Käytiin likkojen kanssa Tampereella.
Jännä kaupunki: Brunssilla kahvilan omistaja jaarittelee kuin ei olisi ikinä kiireestä kuullutkaan. Ja kun astuu melkein mihin tahansa kauppaan, myyjä huikkaa iloisesti että moriens. Lapsuudesta tutun tornin juurella esitellään Warholin Andyn maalauksia (jätkä on syvällisempi kuin muistinkaan), ja Pyynikin munkit maksavat alle kaksi rahaa. Ravinteli Bertha on edelleen kovassa iskussa, vaikka tarjoilija onkin liikuttavalla tavalla hermostunut ja kaatelee viinejä vääriin laseihin.
Kabinetissa höpötellessämme tulee yksi sellainen pieni, ohikiitävä hetki, jolloin ajattelen kutakuinkin niin, että kylläpä olen juuri nyt onnellinen.
Rajaportin kuuluisaan saunaan ei ehditty; hyvä syy vierailla pian uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti