Taidenäyttelyssä

Kävin pari viikkoa sitten katsomassa Jenni Hiltusen ja Ryan McGinnesin näyttelyt Galerie Forsblomissa. Hienoja olivat, mutta kiinnostavinta oli kuitenkin salakuuntelemani keskustelu noin nelikymppisen äidin ja ehkä kaksitoistavuotiaan pojan välillä.

Äiti opasti poikaansa tulkitsemaan McGinnesin töitä, auttoi lukemaan niitä. Että huomaatko, miten tämä työ on syntynyt. Ensin vasemmalla on aika tavallisen näköinen luonnos istuvasta naisesta. Sitten samasta naisesta on tehty toinen kuva, vähän yksinkertaisempi, vähän vähemmillä viivoilla. Ja sitten kolmas, edelleen karsien. Katsopa, tässä ääriviivojen sisäpuolet on väritetty tummiksi. Ja tässä viimeisessä ei enää olekaan ihan selvää, mitä kuva esittää, joutuu katsomaan vähän pidempään.

Poika kuunteli ihan kuuliaisesti, väittäisin että kiinnostuneena.

"Kumpi näistä on sun mielestä hienompi, tämä eka luonnos vai sitten tämä viimeinen versio?" kysyi äiti.
"Toi vika", vastasi poika.
"Miksi?"
"Se on jotenki kiinnostavampi."
"Mistä siitä susta näkee, mitä se esittää?"
"Noista varpaista."
"Joo, totta. Ne on aika jännät."

Sitten siirtyivät seuraavan teoksen eteen. Siinäkin oli nainen, raajat rempseästi levällään. Poika katseli vakavana, ja äiti:
"Tää taiteilija on selvästi inspiroitunut naisista. Naisten vartaloista."
"Nii."

Kohta:
"Sori että mä paasaan näistä mutta haluan vaan että opit katsomaan näitä."
"Ghmh."

Ei naureskelua, ei nolostelua. Oli hienoa todistaa niin välitöntä, aitoa juttelua äidin ja pojan välillä. Äiti puhui lapselleen kuin tämä olisi ihan älykäs olento. Ja ennen kaikkea siten, että on täysin luonnollista mennä poikansa kanssa taidegalleriaan katsomaan kuvia jäseniään lauhkeasti levittelevistä naisista.

Että taide ei ole mikään tyttöjen juttu sen paremmin kuin jääkiekkokaan poikien. Ettei ole tai ainakaan tarvitse olla mitään tekaistuja sukupuolirajoja, vaaleanpunaisen ja sinisen rajaamia rintamia. Että minkään ei pitäisi estää poikaa ryhtymästä balettitanssijaksi tai tyttöä rugbynpelaajaksi; että taidenäyttelyyn viety nuori mies voi olla siellä kuin kotonaan.