Yksitoista

Sain tämmöisen haasteen, että kerro itsestäsi yksitoista asiaa ja vastaa yhtä moneen kysymykseen. Ihan kuin kouluaikojen ystäväkirjat!

Aloitan kysymyksillä.
 
Viikonpäivistä paras on tietysti perjantai. Työpäivä sujuu yleensä lentäen, ja edessä viikonlopun kivuus.

Tämä päivä on kolmella sanalla sanoen hidas, lattea ja harmaa - eilinen sen sijaan oli hyväntuulinen, värikäs ja iloinen, sillä kävin tekemässä yhden mainion haastattelun ja sen jälkeen sain kodin täyteen ystäviä yhteisen ruokapöydän ääreen ensimmäistä kertaa melkein vuoteen. Kokkailimme tiibetiläis-nepalilaisia momoja, tulista atchar-kastiketta ja dal bahtia eli linssejä ja riisiä. Sitten katsoimme, hehheh, vuoron perään Linnan juhlia, Tuntematonta ja Suomen kultamitalilätkämatsia parin vuoden takaa. Kuulostaa pateettiselta mutta hilpeän sohvaselostamon ansiosta totuus oli kaikkea muuta. Hyvää syntymäpäivää Suomi vielä näin päivän myöhässä! Olet kelpo maa.

En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, mitä nyt aina tapaan toivoa, että tulevasta vuodesta tulisi onnellinen ja riemuisa ja että osaisin olla itseäni ja muita kohtaan parempi tyyppi.

Suosikkilauluni juuri nyt taitaa olla Midlaken Roscoe. Tyylikästä indie-melankoliaa. Pidän kaikesta kaihoisasta, kitaralla soitetusta ja mielellään parrakkaan miehen laulamasta.

Laulan yksin erityisesti autoa ajaessani. Se on rauhoittavaa.

Onko minulla kiellettyjä nautintoja - öö, Vain elämää?

Ikimuistoisin lomani on ollut omalla tavallaan niin taannoinen Nepalin-matka, Australian rinkkareissu vuonna 2004 tai ehkä jopa ensimmäinen kunnon ulkomaanmatkani Saksaan joskus teini-ikäisenä. Se oli oikeasti järisyttävä kokemus, jonka myötä tajusin että voisin matkustaa aina-aina-aina.

Seuraavaksi haluaisin matkustaa, no, sinne Lhasaan! Listalla on kyllä paljon muutakin: Japani, Vietnam, Etelä-Afrikka, Islanti, Venäjä... Vaikeampi sanoa, minne en välittäisi lähteä.

Lempiääniäni ovat varmaan kaiken maailman tuhinat ja hörinät. Koripallokenkien nitkutus lattiaa vasten on myös erittäin siisti ääni.

Jos olisin eläin, valitsisin snautserin elämän. Niillä näyttäisi olevan melko rentoa ja mukavaa. Myös vesinokkaeläimet ovat letkeän oloisia kavereita.

Toivomukseni joulupukille on rento, leppoisa joulu. Sekä oikein hyvä vuosi 2014. Okei, ehkä myös uudet tennarit täältä tai täältä. Ja laukku täältä. Olen ollut hyvin kiltti.

Nyt en kuitenkaan taida venyä enää haasteen toiseen osioon (treffit Wallanderin kanssa). Kiitos Veera maininnasta - San Diegossa asuva entinen koulukaverini Veera muuten kirjoittaa kivaa blogia täällä. Ja kääks, nytpä muistinkin, että myös kirjabloggaajaystäväni heitti tähän suuntaan ajat sitten toisen haasteen. Olen tyystin unohtanut! Otetaan agendalle.