Yhtenä päivänä tapasimme miniatyyrisnautserin. Sen omistaja taputteli Simbaa jotenkin innostuneena kyljistä ja totesi sitten, että "jykevää tekoa".
Puolentoista viikon päästä heitämme kuitenkin heipat Suomen lokakuulle ja lähdemme vanhalle kunnon rinkkareissulle Nepaliin. Vähän harmittaa, että ennen lähtöä on vielä kauheasti puuhaa - jos voisin itse valita, viettäisin ensi viikon illat pikkuhiljaa pakkaillen ja Lonely Planetin sivuja käännellen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun käyn kehitysmaassa, ja epäilen, että matkasta tulee kevyesti sanottuna ajatuksia herättävä. Onneksi vastassa on maailman parhaat houstit, sillat meidän ja kaiken paikallisen ja ihmeellisen välissä. Toivon kauheasti, että osaan olla siellä enkä ihan lamaannu.
Sitä ennen kuitenkin vielä muutama toppatakkilenkki.
PS. Myös tällainen olisi kiva hankinta näin lokakuussa.
Eih, mikä toi hökötys on :D
VastaaPoistaMe ei malteta täällä odottaa. Lisäksi, sä jos joku pärjäät ja osaat olla tilanteessa kuin tilanteessa.
Muistan vieläkin sen yhden kärrylenkin kun ajaduttiin "hevosvihaajien" pihaan ja sä se luovit meidät siitä kun itse vain pälyilin hätääntyneenä ympärilleni! Sen jälkeen olet kyllä ikuisesti Mirkku Rohkea. :) (No, puhumattakaan nyt miljoonista muista tilanteista, mutta tuo on niin elävä muistikuva mulla.)
Täällä on just sää vähän viilennyt, mutta toppatakkia ei toki tarvitse. :)
ps. Kattokaa vielä jos se snautseri mahtuis matkalaukkuun mukaan <3
Hei, tähän jäi kiireessä vastaamatta aikaisemmin, mutta muistan miten ilahduin sinä aamuna, kun luin sun viestin :) Hevosvihaajat, heh! Ihan kreisi muisto!
VastaaPoistaJa reissulla tuli sitten uusia muistoja tukku lisää... Oih jospa huomenna jo pääsis purkamaan kuvia ja palaamaan takaisin kaikkeen siihen mahtavuuteen <3