Makailin tuossa laiturilla ja lueskelin Miina Supisen Apatosauruksen maata. Se on mainio. (Sen voi päätellä jo novellien nimistä: Yliponin valtakunta, Carl Larsson, Ympyrässä niin kuin jumantsuikka käärme.)
Oli oikein mukavaa, kunnes muurahaiset yrittivät laituri-invaasiota. Äkkiä niitä oli sortsin sisällä ja paidan sisällä. Alkoi ärsyttää. Huitaisin julkeimmin lähestyvät yksilöt veteen pulikoimaan ja jatkoin tyytyväisenä lukemista.
Ei tullut mitään. Näkökentän laidalla räpisteli pari muurahaista. Pakko ne oli pelastaa. Venytin käteeni kaislan ja naarasin huononlaisesti uivat kaverit siihen. Nostin laiturille, äkkiä tokenivat. Yritin taas jatkaa lukemista mutta aloin aistia ilmassa kostoa. Hain tuolin ja asemoin itseni siihen turvaan. Jalat veteen. Särki lipui siihen luo, oli ehkä tajunnut muurahaiset.
Että sellaista.
Miina Supinen on huippu! Ikuisesti jäänyt mieleen siitä kanapukunovellista, oliko sen nimi Maustepippuri tms, lause (joka meni suunnilleen näin): "tärkeää oli markkinatunnelma, joviaalisuus ja tunne et nyt sitä kanaa". Ja se kun oli laputushommia Lihasulassa.
VastaaPoistaNäin Supisen just Mustasaaressa ja olisin halunnut mennä kiittämään häntä, mutta katosi paikalta.
Olethan lukenut myös Liha tottelee kuria?
T:Elina V
(Sori hassu nimmari tässä viestin lopussa, mutta en saa kännykällä kommentoitua kuin nimettömänä)
Voi Elina sulla on maailman paras sitaattimuisti! Kanapukunovelli oli hieno & traaginen.
VastaaPoistaEn ole lukenut vielä Lihaa, mutta nostin kiireisenä lukulistalle. Sen sijaan Orvokki Leukaluu oli jotenkin väkinäinen, luin sitä vain puoliväliin.
Muisk!